← Takaisin etusivulle
Evankeliumi alkoi täällä Jerusalemissa: Herran kuolemasta ja ylösnousemuksesta, Pyhän Hengen vuodattamisesta ja ensimmäisen messiaanisen yhteisön syntymisestä.
Alusta asti Jerusalem on kuitenkin kantanut myös syvää surua. Monet sen johtajista hylkäsivät apostolien todistuksen, ja hävitys sekä maanpako tulivat juutalaisen kansan osaksi. Mutta ihmisen synti ja uskottomuus eivät voi koskaan tehdä tyhjäksi Jumalan ikuisia tarkoituksia ja lupauksia.
Jumala valitsi Jerusalemin ikuiseksi asuinsijakseen:
”Sillä Herra on valinnut Siionin, Hän on halunnut sen asuinsijakseen:
'This is My resting place forever; here I will dwell, for I have desired it.'"
Psalmi 132:13–14
Kaupunki kantaa myös huomattavia profeetallisia lupauksia. Jerusalemin on määrä tulla rukouksen ja palvonnan huoneeksi kaikille kansoille:
”Monet kansat ja väkevät kansakunnat tulevat etsimään Herraa Sebaotia
Jerusalemissa ja rukoilemaan Herran kasvojen edessä.”
Sakarja 8:22
Profeetat puhuivat sekä fyysisestä että hengellisestä ennalleen asettamisesta. Hesekiel 36 julistaa ensin maan ennalleen asettamista ja sen jälkeen sydämen uudistumista Jumalan Hengen kautta. Tänään Jerusalem on noussut tuhkasta ja laajentunut pohjoiseen, etelään ja länteen — kaikuna Jesajan lupauksesta:
”Laajenna telttasi paikkaa, levitä asumuksesi kankaat leveälle,
älä säästele; pidennä köytesi ja vahvista vaarnaasi.
Sillä sinä leviät oikealle ja vasemmalle.”
Jesaja 54:2–3
Myös Jeremia näki päivän, jolloin Jerusalemin autiot kadut täyttyisivät jälleen elämästä:
”Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin kaduilla, jotka ovat autioina…
kuullaan jälleen ilon ääni ja riemun ääni,
sulhasen ääni ja morsiamen ääni.”
Jeremia 33:10–11
Ja silti — työ ei ole vielä valmis.
Jerusalem on yhä maailman hengellinen sykkivä sydän. Vaikka se on fyysisesti ennallistettu, se on edelleen haavoittunut ja jakautunut kaupunki — näkyvä merkki hengellisestä taistelusta, jota meidän sukupolvessamme käydään.
Jerusalem kaipaa todellista ”Shalomia” — rauhaa — mutta kaupunki ei ole vielä täysin ”Shalem” — eheä, täysi ja parantunut. Juutalaisten ja arabien välillä ei vieläkään ole todellista Shalomia. Jumalan tarkoitukset eivät ole vielä saavuttaneet ”Shlemut” — täyteyttään. Mutta Jumala itse toimii, aivan kuten Hän lupasi:
”Siionin tähden en vaikene,
enkä Jerusalemin tähden lepää,
ennen kuin sen vanhurskaus koittaa kuin valo,
ja sen pelastus kuin palava soihtu.”
Jesaja 62:1
Ortodoksijuutalaiset ja muslimit kuuluvat niihin yhteisöihin, joita on kaikkein vaikeinta tavoittaa evankeliumilla. Silti sydämemme on kääntynyt heidän puoleensa rakkaudessa, rukouksessa ja toivossa. Luotamme Pyhän Hengen työhön yhdessä veljien ja sisarten sekä tämän kaupungin monien messiaanisten yhteisöjen kanssa, kun kuljemme kohti päivää, jolloin Jerusalemin juutalaiset ja arabialaiset asukkaat julistavat yhdessä:
”Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimessä.”
Uskomme, että Jumala täyttää lupauksensa vuodattaa Daavidin suvun ja Jerusalemin asukkaiden päälle ”armon ja rukouksen Hengen” — kunnes Shalomin kaupunki tulee todella Shalemiksi: eheäksi, parantuneeksi ja Herran kirkkaudella täytetyksi.
Sakarja 12:10
